Encumeadan baarin edustalla on parkkipaikkoja, jonne voi jättää auton. Kuten sanottua matkaan kannattaa lähteä ajoissa reitin pituuden vuoksi. Reittille lähdetään tien toisella puolelta, jossa näkyy opastaulu ja heti taulun jälkeen löytyy reiteille opastava viitta Lombo do Mouro 14km ja Caramujo 6,4km.
Lähdemme reitille, jonka alkutaivat on kuin käveleskelisi hyvin hoidetussa puistossa. Alempana risteessä sijaitsevan Hotel Encumeadan asukkaille tämä on varmasti suosittu iltakävelypaikka. Jos pieni mainos sallitaan, niin kyseinen hotelli oli majapaikkani vuonna 2012 ja voin suositella lämpimästi sitä patikoinnista nauttivalle matkaajalle.
Levada do Norte virtaa Encumeadassa 990 metrin korkeudessa merenpinnasta ja vaellamme levadaa virtaussuunnan vastaisesti.
Kukinta on kesällä kauneimmillaan ja reitin alkuosuudella ennen ensimmäistä tunnelia saadaan nauttia mukavasta kukkaloistosta. Ohitamme myös kauniin rakennuksen levadan äärellä. Reitin alkutaival tuo jollain tavalla mieleen Levada do Ribeira Janela Madeiran länsirannikolla, jota myös puutarhalevadaksi kutsutaan.
Matkalle osuu reilusti avoimia paikkoja, joista näkyy Ribeira Bravan laakson maisemat koko komeudessaan.
Kuljin tämän reitin heinäkuussa 2012, jolloin Madeiralla riehuivat suuret metsäpalot. Myös pohjoinen osa Ribeira Bravan laaksosta paloi miltei täysin. Ribeira Bravan alueen metsäpalot syttyivät tuolloin täältä laakson pohjoiselta puolelta. Voit löytää palon jälkiä myös joistain kuvista.
Encumeadasta lähtee myös rankka vaellusreitti, jonka voi nähdä Pico Encumeadan rinteessä. Sitä seuraamalla pääset Pico Ruivolle ja edelleen Teixeiraan tai Pico Areirolle. Teixeiraan mennessä haarautuu myös polku, joka laskeutuu alas Caldeirao Verden putoukselle johtavalle Levada do Caldeirao Verden reitille.
Vaellusreitit siis seuraavat toisiaan ja joskus olen pohtinutkin mahdollisuutta Madeiran saaren idästä länteen vaellusta, jonka voisi toteuttaa seuraamalla saarella kulkevia reittejä. Eräänlainen Madeiran rannikolta rannikolle -vaellus.
Seuraavaksi ohitamme ainoan rakennuksen ennen tunnelia toiselle puolelle Folhadalia. Rakennuksen edestä laskevat portaat alas ja silta puolitoista metriä syvän levadauoman yli. En ole varma mutta mahdollisesti rakennus on levadan huoltohenkilökunnan käytössä, kuten usein yksittäiset rakennukset ovat.
Hetken päästä levada mutkittelee kuin käärme metsäisessä maastossa ja levadan reuna, jota kävelemme on leveä kuin valtatie. Paikoitellen on levadalta upeat näkymät Ribeira Bravan laaksoon ja hienosti näkyy myös reitin lähtöpiste Encumeadan snackbar ja sen takana massiivinen 1580 metriä korkea Pico Ferreiron huippu.
Madeiralla tapahtuu luonnonmullistuksia ajoittain. Kovat hellejaksot kuivattavat maaston kasvillisuuden ja pienikin kipinä saattaa aiheuttaa laajan ja usein vaikeasti hallittavan metsäpalon. Rankkasateiden aiheuttavat maanvyörymät ovat myös melko yleisiä ja teille putoavat irtokivet ovat hyvinkin yleisiä saarella.
Seuraavaksi saavumme paikkaan, jossa vielä vuonna 2012 näkyi selkeät jäljet maanvyörymästä. Lisäksi vasemmalla puolella ja kauempana rinteessä hiiltyneet pensaikon jäännökset muistuttivat juuri tapahtuneesta suuresta metsäpalosta.
Kun saavumme pitkälle suoralle levadalla, vasemmalla puolella aukeavat komeat maisemat Ribeira Bravan laaksoon. Suoran jälkeen levada kaartaa jyrkästi oikealle ja kaarteessa on levähdyspaikka, jossa pöydät ja penkit. Levähdyspaikan jälkeen jatkamme matkaa metsäisessä maastossa kohti ensimmäistä tunnelia
Hieman vajaan puolen tunnin päästä saavumme paikkaan, jossa reitti haarautuu. Risteyskohta, josta jatkamalla suoraan Levada do Paúl johdattaa meidät Paúl da Serran tasangolle. Levada do Norte sen sijaan sukeltaa oikealle haarautuvaan tunneliin, joka johtaa toiselle puolelle São Vicenten puolelle Folhadalin rinteelle täältä Ribeira Bravan laaksosta.
Tunneli johtaa vaeltajan Folhadaliin noin 10 minuutissa, joten pituutta sillä on arviolta 500-600 metriä.
Itse olen aina nauttinut näiden tunnelikuvien ottamisesta. Koskaan ei voi tietää mitä pimeydestä paljastuu. Astuessa sisään tunnelin toinen pää näkyy jo.
Tunnelin seinät ovat melko tasaiset. Alkuosuudella oikean puoleinen seinämä kaartuu levadaan päin ja tuo hieman ahtauden tunnetta mutta loppuvaiheessa tilaa on jo paljon paremmin. Noin 8-10 minuutin päästä olemmekin jo toisessa päässä ja vihreä kajastus virtaa sisään tunnelin suuaukosta.