Caminho Real Paúl do Marissa

Caminho Real Paúl do Marissa

enlarged

Ränsistynyt mutta todella idylinen rakennus Paúl do Marin satamassa reunustaa reittiä

Caminho Real do Paúl do Mar on jyrkkä kapuaminen jyrkässä rinteessä risteilevää polkua Paúl do Marista Prazeresiin. Kuten Zimbreiros, Caminho Real muistuttaa vanhoista eristyksen ajoista ilman tietä Paúl do Mariin. Polkuja noustiin ja laskeuduttiin päivittäin painavien kantamusten kanssa. Ajatus tuntuu käsittättömältä tämän päivän vaeltajalle, joka helposti puuskuttaa kuumissaan jyrkässä rinteessä.
Reitti tarjoaa paratiisin nurkan takana, kun avara laakso aukeaa kulkijan eteen heti alun jälkeen. Rinteessä näkyvä edestakaisin risteilevä polku saa kulkijan nielaisemaan pari kertaa ennenkuin aloittaa kiipeämisen kohti Prazeresia. Kaikki on kuitenkin vaivan arvoista ja maisemat eivät taatusti jätä ketään kylmäksi.

Lähdemme matkaan Paúl do Marin idylisestä satamasta, joka huokuu vanhoine taloineen merellistä romantiikkaa. Täältä lähtevät urheat kalastajat pyytämään meren antimia joskus jopa kuukausiksi kuuleman mukaan yli Atlanttin aina Venezuelan vesille asti. Paúl do Mar on yksi Madeiran kuuluisimmista kalastajakylistä. Satamasta Jardim Do Mariin lähtevä rannikkomaasto on jyrkkää kallionseinämää. Huhun mukaan laskuveden aikaan olisi periaatteessa mahdollista kulkea maitse naapurikylään, joskin arvostan henkeäni sen verran, etten lähtisi kokeilemaan moista temppua.

Reitille opastaa tuttu puusta tehty viitta, joka kertoo reitin järjestysnumeron olevan PR19 ja matkan pituudeksi 1,8km. Kyltti löytyy sataman vasemmalta puolelta ja johdattaa betonisille portaille. Portaiden jälkeen alkaa kivetty polku ylös infotaululle ja kyltille, joka kertoo meidän olevan menossa Paúl do Marista Prazeresiin.

enlarged

Reitti oli kunnostettu erittäin hyvään kuntoon vuonna 2008

Polku kääntyy oikealle ja jatkaa korkean kallionseinämää reunustaen matkaansa, kunnes saavumme sataman viereisen vesiputouksen päälle. Polulta aukeavat maisemat Paúl do Marin kylään ja kylän kappeli näkyy hienosti kylän keskellä. Alas putoukselle voi vilkaista myös ja vuolnna 2006 ei suojakaiteita tässä kohdassa ollut ja vikaisu oli melkoisen jännittävä, sillä pudotusta polulta on melkoisesti. Vesiputouksen virratessa alaspäin tulee hassu tunne, että vesi on viemässä mukanaan alas.


enlarged

Vaikuttava Caminho Realin laaksomaisema

Caminho Real oli korjattu erittäin hyvään kuntoon vuonna 2008, kun kuljin reitin viimeksi. Miltei koko matkalle oli asennettu uudet suoja-aidat ja polun kivetystä oli paikoitellen myös tehty uudelleen. Vuonna 2006 polulla oli tuskin lainkaan suoja-aitoja, joskaan tällä reitillä niille tuskin suuremmin olisi ollut tarvetta. Luonnollisesti vain kirjoittajan itsensä mielipide

Kallionkulmauksen ja ensimmäisen alkunousun jälkeen joki virtaa oikealla puolella vierellämme mielenkiintoisine veden kuluttamine onkaloineen. Päähuomion kuitenkin varastaa vääjäämättä koko mutkan takaa paljastuva maisema, joka on henkeäsalpaava. Kyseessä on kanjonimainen upea laakso, jonka kruunaa takarinnettä alas virtaava huntumainen vesiputous. Paikka on niin kuvauksellinen, että adjektiivit loppuvat kesken.

Katseen siirtyessä tulevaan reittiin huikean jyrkässä rinteessä aataminomena tekee edestakaisen liikkeen kurkunpässä nielaisun seurauksena. Tässä vaiheessa viimeistään ymmärtää, että reitti ei kuulu leppoisien ehtookävelyjen joukkoon. Kuitenkin mieli halajaa rinteeseen, joten lähdemme kulkemaan tämän upean laakson pohjaa kohti rinnettä. Katso reittikuva


enlarged

Merituulen kuluttamia onkaloita kalliossa

Ylitämme aluksi kivisen sillan, joka johdattaa meidät yli joen. Toisella puolella alkaa heti todella jyrkässä rinteessä tiukkaan mutkitteleva porrasmainen polku. Laakson maisema muuttuu hiljalleen ylös noustessa. Pian saavumme paikkaan, jossa on mielenkiintoisia kaiketi tuulen kuluttavia onkaloita ja muotoja tuffikivisessä kalliossa.

Kallioaines on pehmeää, joten merituuli pystyy kaivertamaan kallionseinämiä ajansaatossa.


enlarged

Vesiputoukset avautuvat todella komeasti polulle

Maisema upealle vesiputoukselle aukeaa aina vain hienommin mitä korkeammalle kapuamme jyrkkää rinnettä. Kun katsomme tarkemmin huomamme, kuinka vesiputoilee itseasiassa kerroksittain tasanteelta tasanteelle ja alimpana on vielä pienempi vesiputous. Alhaalla rinteen toisella puolella näkyy myös lisää tuulen kaivertamia kallionseinämiä.

Kuljemme nyt ylöspäin rinnettä ja kiipeäminen ottaa kunnolle. Alaspäin tullessa laskeutuminen pitkin tätä jyrkkää polkua ottaa mukavasti reisiin ja polviin.


enlarged

Polun loppuosuudella kapuamme miltei pystysuorassa rinteessä ja voi vain ihmetellä polunrakentajien taitoa saada aikaan stabiili polku tällaiseen kallionseinämään

Kasvillisuus on pääasiassa heinikkoa, jonka seassa kasvaa kaktuksia ja aloe-kasveja ja rinne nousee jatkuvasti jyrkempään ylös kohti Prazeresia. Kun pääsemme rinteen yläpäähän polku risteilee valehtelematta miltei pystysuorassa rinteessä. Kulkeminen kannattaa ottaa ajan kanssa, sillä varsinkin kuumempana päivänä kapuaminen tätä hurjaa polkua on todella työlästä. Maisemia kannattaa välillä pysähtyä ihailemaan ja jatkaa taas eteenpäin. Jossain vaiheessa polun yläpäässä tulee eteen myös penkki, jossa voi istahtaa pidemmäksikin aikaa ihailemaan näitä upeita maisemia.


enlarged

Korkean kallion päällä näkyvät jo rinteen yläpuoliset vuoristomännyt mutta sinne on vielä monta mäkeä kiivettävänä

Jatkettaessa polkua pienen tauon paikka on tuon tuosta ja voi katsella maisemia. Kohta alkaa näkymään Raposeiran näköalapaikan kukkula ja sen alapuolinen rinne tuntuu nousevan taivaaseen asti. Alas katsottaessa näkyy polku jota olemme kiivenneet mutkittelevana nauhana rinteessä.

Rinteen yläpäässä haarautuu toinen reitti, joka menee pienen tunnelin kautta Prazeresiin johtavaan laaksoon. Vuonna 2006 kulkiessani polku oli kuitenkin suljettu poikittaisella kepillä. Tunnelin toisella puolella se jatkuu pitkässä heinikossa ja on hieman vaikeakulkuinen, eikä erityisesti näkemisen arvoinen. Jatkamme siis edelleen matkaamme rinnettä ylös.


enlarged

Saavumme laakson rinteen päällä olevaan mäntymetsään

Viimeinen osuus polusta on todella jyrkkä mutta kovan kapuamisen päätteeksi saavumme rinteen päällä olevaan mäntymetsään. Männyt ovat vuoristomäntyjä, joissa on miltei vaelluskengän kärjen levyisiä käpyjä. Polun vieressä on myös penkki levähtämistä ja vaikka eväiden nauttimista varten. Jos katsomme länteen yli laakson, voimme nähdä Raposeirasin näköalapaikan kukkulan päällä. Polulta voi varovaisuutta noudattaen käydä tutustumassa ympäristön mäntyiseen, heinikkoiseen maastoon. Monelta paikalta aukeaa hienot maisemat laaksoon ja merelle. Erään puun kyljessä on vanha kyltti varoittamassa vaarallisesta polusta, joskaan se ei ole enää lainkaan vaarallinen turvakaiteiden ansiosta.

Saavuttaessa paikalle näkymä alas polulle avautuu todella upeasti ja miltei koko reitti on näkyvissä. Alhaalla alkuosuus ja silta yli joen, kallionseinämän onkalot, ensimmäinen rinne ja viimeinen huikean jyrkkä kapuaminen tänne ylös. Hieno reitti kokonaisuudessaan. Mäntypuiden rungot ovat melko paksuja ja niitä peittää kaunis kaarnakerros. Kuljettaessa mäntymetsään sivummalle saamme mukavan näkymän myös laakson suuren vesiputouksen yläosaan.


enlarged

Saavumme laakson rinteen päällä olevaan mäntymetsään

Satamasta mäntymetsään rinteen päälle on matkaa noin 1,1 kilometriä ja korkeusero on hieman yli 400 metriä mikä kuvastaa reitin jyrkkyyttä. Täältä eteenpäin jatkamme kohti Prazeresin näköalapaikkaa ja edelleen Prazeresin keskustaan, jonka liepeiltä voi löytää myös Levada Novan virtaamassa Madeiran eteläisillä rinteillä.

Hetken levähdyttyämme jatkamme kohti Prazeresin näköalapaikkaa ja itse Prazeresia. Polku jatkuu loivempana tästä eteenpäin ja se on leveää tasaisesti kivetty reitti kulkea. Maasto on heinikkoista niittyä.


enlarged

Jatko-osuuden maisemia hallitsevat upeat maisemat merelle. Oikealla puolella rinteessä kasvaa komeita kaktuksia, jotka maalis-huhtikuussa kuljettaessa saattavat kukkia keltaisin kukin. Juuri kulkemamme jylhä Caminho Realin laakson rinteet ovat dramaattisen louhikkoiset ja niiden yläpuolella voi erottaa myös Raposeiran näköalakukkulan pienen mäntymetsäsaarekkeen vasemmalla puolella. Kaiken taustalla hallitsee suuri Atlantti valtavine vesimassoineen jatkuen horisonttiin asti.


Kun olemme kiivenneet jonkun matkaa, katsottaessa taakse näemme ylhäälä laakson takana Raposeiran kylän, josta tie kylän kohdalla olevalle näköalapaikalle lähtee. Rapposeiran edustalla rinteet ovat viljellyt ja ne näyttävät isoäidin tilkkutäkiltä tarkasti rajattuine erisävyisine peltopalstoineen.

Kauniisti näkyy hieman ennen näköalapaikalle saapumista myös Jardim do Marin kylä meren äärellä. Jardim do Mar on varmasti yksi idylisimin muodostunut kylä Madeiralla. Kylän nimi Jardim do Mar tarkoittaa huonosti portugalia osaavan suomentamana merellistä puutarhaa. Aivan kuten naapurikylässään Paúl do Marissa myös Jardim do Marissa surffaaminen on todella suosittua. Kylä on saanut nimensä sen ympäröivistä rinteistä, jotka joskus suorastaan pursusivat luonnon kukkivia kasveja. Polulta katsottaessa alaspäin, jossain vaiheessa maisema myös Paúl do Mariin avautuu todella komeasti. Kuljemme rinteessä, joka laskee melko jyrkästi alas, joten maisemat ovat sen mukaisia.

Hieman ennen maisemapaikalle saapumista oikealla puolella kaislikko valtaa alaa ja saavuttaessa näköalapaikalle olemme matkanneet polulla 1,6 kilometriä ja olemme noin 500 metrin korkeudessa merenpinnasta. Loppuosuus oli helppoa alun kovan kapuamisen jälkeen ja nyt pääsemme nauttimaan hienoista maisemista Cahetan alueen rannikolle toden teolla Prazeresin näköalapaikalta.


Reittikartta
Caminho Real do Paúl do Mar GoogleEarth karttapohjalla