Levada Nova

Levada Nova Fajã da Ovelhassa

enlarged

Risteyksestä jatkamme seuraamalla Levada Novaa kuvasta katsoen vasemmalle

Levada nova Fajã da Ovelhasta Prazeresiin

Seuratessa Levada Novaa Fajã da Ovelhasta Prazeresiin huomio kiinnittyy maalaismaisemien ja pienien idyllisten kylien idylliseen kauneuteen levadan varrella. Reitin luonne muistuttaa melkoisesti Levada Novan osuutta Ponta do Pargosta Fajã da Ovelhaan mutta tällä osuudella maalaismaisemat ovat ehkä vieläkin silmiinpistäviä varsinkin Lugarinho do Raposeiran kylän alueella. Levada Nova virtaa melko eristyksissä liikenteestä ja muusta hälinästä. Tällä osuudella melkoisella varmuudella voi nähdä tavallisten madeiralaisten maaseutuelämää eli sitä aitoa luonnollista elämistä, jota ihminen voi parhaimmillaan elää.

Jos olet tullut reitille kavunnut Zimbreirosin polkua ylös Paúl do Marista ja hikoillut jyrkässä rinteessä, kulkeminen on mukavaa jaloittelemista tästä eteenpäin. Puurtaminen jää taakse ja maasto on miellyttävän tasaista. Levada johdattaa meidät halki peltojen ja mäntymetsien. Saamme mukavan kosketuksen maalaiskylien arkeen, kun näemme asukkaat puuhastelemassa päivittäisiä toimiaan. Välillä saattaa vastaan tulla paikallinen asukas kantaen taakkaa selässään tai viereisellä pellolla on koko perhe istuttamassa perunaa tai muita juureksia.

Aloitimme tutustumisen Levada Novaan lähtemällä tien ja levadan risteyksestä itään. Aluksi reitti kulkee halki pelto- ja niittymaaston. Ennen saapumista Raposeiraan maasto vaihtuu männiköksi. Oikealla voi nähdä Paúl do maria ympäröivien jyrkänteiden ylätasangot. Saavumme isohkon talon luo ja levada sukeltaa maan alle. Tässä kohdassa nousemme portaita ylös ja jatkamme talon ohi. Levada nova löytyy taas pienen matkan päästä, josta reitti aloittaa pienen laakson kiertämisen.


enlarged

Puro virtaa rinteestä täydentämään Levada Novan vettä

Laakson pohjukassa olemme kulkeneet reitillä noin 800 metriä ja ennen São Lourencon kylään saapumista levada kulkee halki virkistävän mäntymetsän. Vuorilta laskeutuva vesi on ohjattu valumaan pienempinä puroina Levada novaan. Purojen solina ja lintujen laulu ovat rentouttavaa kuultavaa. Saattaapa kuulla myös kukon kiekuvan aika ajoin. Saavuttaessa São Lourencoon , noin kilometrin kuluttua lähtopaikasta, ylitämme pienen tien, joka jatkuu ylös rinteeseen. Heti tien jälkeen levadalla on saostusallasrakennelma, josta jatkamme peltomaisemassa.

São Lourencossa olevan pienen saostusaltaan jälkeen matka jatkuu taas halki niittyjen. Polulla saattaa kohdata suurempiakin kotieläimiä, kuten kuvassa näkyvä sonni tammikuussa vuonna 2007. Hetken katselimme toisiamme. Minä miettien, kuinka nyt toimitaan ja sonni luultavasti ihmetellen omaa ihmettelemistäni. Onneksi eläimen omistaja oli huomaavaisesti laittanut laudat yli levadan, jotta saatoimme kohdata hyvässä yhteisymmärryksessä. Matka jatkuu ja hetken päästä saavumme taas pieneen metsikköön. Tämän jälkeen levada alittaa tien ja taas tulee paikka, jossa vuorilta tuleva vesi liittyy täydentämään levadassa virtaavaa vettä.


enlarged

Mänty on reitin hallitseva puulaji

Joskus, kun levadoilla tehdään kunnostustöitä, vaeltajat ohjataan kulkemaan poikkeavaa reittiä. Näin oli vuoden 2008 lokakuussa, kun pieni osuus reitistä täytyi kulkea ER-101 tietä pitkin. Poikkeustapauksissa reitti on kuitenkin merkitty yleensä selkeästi ja vaeltaja löytää takaisin hyvin kiertotieltä opasteiden ansiosta helposti.

Vallitsevana puulajina tuntuu tällä reitillä ainakin alkuosuudella olevan vuoristomänty. Maaston aluskasvillisuus puolestaan mäntymetsissä on usein tiheän saniaisen asuttama heinikko. Edessä olevassa laaksossa levadan myötäillessä hieman ylempänä kulkevaa ER-101 tietä maasto on hieman risukkoisempaa ja myös lehtipuita on siellä täällä. Piikikäs tiheä pensaikko on karhunvatukkaa ja sitä tapaa tuon tuosta myös reitillä. Usein levadareiteillä tulee vastaan kaikenlaisia betonisia rakennelmia, kuten laakson pohjukassa oleva betoninen silta yli joenuoman. Sillalla on betoniset askelmat ja vesi virtaa sillan yli. Vaeltajan kävelevät sillanbetonisia askelmia virtaavan veden päällä. Nerokas keksintö sinäänsä.

Kun saavumme takasisin avoimelle paikalle, saamme hienon näkymän Raposeira do Lugarinhon kylään ja sitä ympäröiville viljelysmaille.


Raposeirasista katseen kääntyessä kohti merta, saatat erottaa myös Raposeiran näköalapaikan kukkulan mannikköisen saarekkeen takana. Näköalapaikalla kannattaa ehdottomasti vierailla aivan kuten muillakin alueen näköalapaikoilla. Maisemat ovat todella hätkähdyttävän upeat merelle ja alueen tarjoamalle upealle rannikolle.

Maaston mäntyjen juurella saattaa tiettyinä aikoina vuodesta nähdä Amaryllis Belladonna -nimisen kukkien kukkivan vaaleanpunaisina laikkuina. Laji on kotiutunut Madeiralle Etelä-Afrikasta ja sitä kasvaa miltei ainoastaan Prazeresin ja Raposeira do Lugarinhon alueilla.

Ylitämme pienen kylän tien, jonka varressa lokakuussa 2008 näimme pariskunnan tekemässä polttopuita. Levadan vieressä oli myös kyltti, joka varoitti levadalla tehtävistä kunnostustöistä ja keltainen viitta ohjaa vaeltajat kiertoreitille. Jatkamme matkaa tästä seuraten levadaa ja kiertämällä jälleen yhden laaksonpohjukan.

enlarged

Raposeira do Lugarinhossa pääelinkeino on maanviljelys

Raposeira do Lugarinho

Paúl do marin ylätasangolla viljelys on pääelinkeino. Niinpä aikoinaan Paúl do marin asukkaat vaihtoivat kalaa ylätasangon asukkaiden kasvattamaan viljelyselintarvikkeisiin. Paúlin asukkaat nousivat kantamuksien kanssa ylös Paúl do marista ja takaisin jopa useita kertoja päivässä ja nuo ajat olivat varmasti hyvin rankkoja. Nyt siis saavumme Raposeira do Lugarinhoon. Kyläyhteisö, joka vaihtoi viljaa ja muita tarvikkeita Paúl do marin asukkaiden kalastamaan kalaan. Kylässä asukkaat puuhastelevat päivittäisiä toimiaan, joihin kuuluu esimerkiksi perunan istutus. Joulukuussa 2007 kulkiessani reitin istutustyöt olivat käynnissä. Myös ilmeisesti ryhmä paikallisia koululaisia olivat opettajan johdolla retkeilemässä kylällä.

Mutkan takaa sukellamme Raposeiran alueelle ja reittiä ympäröi viljelyspellot. Perunaa ja muita erilaisia kasviksia viljellään ja ajoittain reitille osuu myös muutama omena ja sitruspuukin. Seudusta huomaa todella, että maanviljelys on alueen pääelinkeino ja tärkein toiminnan kohde. Raposeiran alapuoliset rinteet ovat täynnä tilkkutäkkimäisesti palstoiksi jaettuja erilaisia peltoja.


Raposeirasta seuraamalla kirkolta meren suuntaisesti jatkuvaa tietä pääsee Raposeiran näkö-alapaikalle. Kirkon kohdalta alaspäin viettävältä tieltä voi kääntyä vasempaan tai jatkaa tien päähän, josta vie muutaman sadan metrin polku näköalapaikalle. Vierailu kannattaa tehdä autolla erikseen sillä levadalta edestakainen matka on lyhimmilläänkin yli kaksi kilometriä.

Voit vierailla virtuaalisesti paikalla klikkaamalla oheista painiketta, joka avaa paikan erilliseen ikkunaan.


Näköalapaikan kautta on mennyt myös edellä mainittuun tarkoitukseen käytetty polku alas Paúl do mariin. Polku on ollut käyttämättömänä vuosia ja on pahoin umpeen kasvanut. Jyrkässä rinteessä maanvyörymät ovat tehneet sen osittain kulkukelvottomaksi. Paúl do mariin pääsee siis vain Zimbreirosia ja Prazeresin polkuja käyttäen. Jatkamme Raposeirasta matkaa kohti Prazeresia, kun matkaa on kulunut Fajã da Ovelhasta noin 5 kilometriä tänne toiselle puolelle Raposeiraa.


Reittikartta
Levada Nova GoogleEarth karttapohjalla