Luonnollisia elämyksiä

Tunnelien kautta Ribeiro do Infernoon

Levada Fajã do Rodrigues

Muutaman minuutin hankalahko koluaminen lyhyessä tunnelissa palkitaan runsaan puuston välistä aukeavalla upealla maisemalla Sao Vicenten laaksoon. Astumme ensimmäisen tunnelin suuaukosta ulkoilmaan ja toinen tunneli alkaa parinkymmenen metrin päästä heti perään ja silläkin on mittaa vain 160 metriä. Tunneli on hieman tilavampi ja näin ollen hieman helpompi kulkea. Sen Läpikulkemiseen menee vain nelisen minuuttia. Tunnelin ulostuloaukko on jännittävän näköisesti kokonaan sammalien verhoama ja näin marraskuussa jotkin puut ovat pudottaneet lehtiään verhoten maan kahisevaksi matoksi.


Levada Fajã do Rodrigues ensimmäisen tunnelin uloskäynti
Toisen tunnelin ulostulon suuaukosta näkyy tunnelin toinen pää
Levada Fajã do Rodrigues toinen tunneli
Toisen tunnelin suuaukko

Suuaukon vihreys ennakoi tulevaa ja jatkammekin nyt matkaa vehreässä ja runsaassa metsämaisemassa, jossa ympärisöä kilvan komistavat laurissilvametsien puut, sammalet ja valtavan kokoisia saniaisia pursuava aluskasvillisuus. Luonnon elämänvoima ympäröi kulkijan ja raikastaa mielen.

Levada on aluksi avoin ja sitten taas katettu betonisilla laatoilla, joiden päällä kuljemmelehtien kahistessa askeliemme alla. Kasvillisuuden runsautta ei voi kuin ihmetellä. Tuntuu, että tällä reitillä nähtävä ja koettavat luonnonelämykset monimuotoistuvat jatkuvasti mitä lähemmäksi Ribeiro do Infernoa saavumme.


Levada Fajã do Rodrigues Levada Fajã do Rodrigues Levada Fajã do Rodrigues Levada Fajã do Rodrigues
Levada Fajã do Rodrigues Levada Fajã do Rodrigues

Metsikössä Haisuviherpuiden oksat ja rungot kiemurtelevat metsässä luoden mielikuvituksia kuvioita. Kaikki ne kohoavat kohti taivasta pyrkien saamaan osansa auringon energisoivasta valosta ja sateiden raikastavasta kosteudesta. Tällä reitillä ei voi kuin ihmetellä millaisia jännittäviä paikkoja nurkan takaa paljastuu. Nytkin saavumme pieneen laakson pohjaan, joka näyttää todella miellikuvitukselliselle. Vasemmalla oleva seinämä suorastaan tihkuu vihreitä pieniä kasveja ja sammalia ja oikealla puolella on rotko alas laakson pohjaan. Paikka on kokonaisuudessaan kuin sademetsä vehreydeltään. Suoja-aidan takana rotkossa on myös kaunis pieni vesiputous ja punertavaa kallioperä muodostaa kauniin kontrastin vihreän kasvillisuuden kanssa.


Levada Fajã do Rodrigues Levada Fajã do Rodrigues Levada Fajã do Rodrigues

Kävelemme kallion reunaa rotkon pohjukkaan, jossa on ennen pientä tunnelinpätkää metallinen levadan sulkuportti. Toisella puolella kulkijan yllättää vasemmalla puolella polkua komea vesiputous. Oikealla puolella on parinkymmenen metrin suora pudotus kivikkoiseen rotkoon ilman turvaa antavia suojakaiteita, joten olemme hyvin varovaisia tässä kohdassa. Betoninen alusta näyttää myös liukkaalta ja voikin olla sitä riippuen kengistä, joten se tulee ottaa myös huomioon. Seikka, jonka takia itse suosin vaelluskenkiä Madeiralla, vaikka reiteillä varmasti tulisi toimeen kevytrakenteisemmillakin kengillä.

Levada Fajã do Rodrigues

Jatkamme rotkon reunaa kulkevaa polkua, joka nyt on suojattu turva-aidalla. Vasemmalla puolella kallionseinämän peittää Neidonhiussaniainen adiantum capillus veneris (eng. Maidenhair Fern), jonka kauniin olemuksen silkkisen herkkine lehdystöineen tapaa usein levadoilla nauttimassa luonnon tarjoamasta kosteudesta. Tällä paikalla todellakin vesi luo ihastuttavan äänimaailman joka hyväilee kuuloaistia liristen, loristen ja kohisten. Katso vaikka oheinen youtube-video ja totea asia itse.

Levada Fajã do Rodrigues
Tunnelin toisella puolen on rautainen ritilä yli levadan

1100 metriä maan alla

Hienon elämyksen jälkeen alkaa Levada fajã do rodriguesin viimeinen tunneli, joten otsalamppu esiin ja valmiiksi. Edessä on huikeat 1,1 kilometriä kulkemista maan alla. Tunneli alittaa Fajã do Rodriguesin harjanteen, jonka toisella puolella Ribeira Infernon laakso ja Levada Fajã do Rodriguesin alkulähde on. Katosta valuu vettä sekä alussa että lopussa ja kastelee vaeltajan melko tehokkaasti. Eteneminen on ajoittain melko hidasta kulkuväylän kaventuessa. Tunnelin läpikulkemiseen menee parikymmentä minuuttia ja keskinopeus 2 kilometriä tunnissa kertookin jotain hankalakulkuisuudesta.

Tunnelin toinen pää näkyy heti tunneliin astuessa mutta hauska ilmiö on, että tuntuu kuin lopussa kajastava valopiste ei suurentuisi millään tunnelin ollessa näinkin pitkä. Loppuosuuden noin satametriä on katettu betonisilla laatoilla, jolloin kulkeminen helpottuu huomattavasti. Katto saattaa olla ajoittain matalalla, joten kulkijan tarvitsee varoa päätään. Hyvä ja kirkas tasku- tai otsalamppu on tarpeen ja sen hankinnassa ei kannata säästellä.